PIENI LAUTASLIINAOPAS: MONIPUOLINEN LAUTASLIINA

Osa 1: Monipuolinen lautasliina 

Lautasliina – niin pieni asia, ja silti; miten suuri vaikutus, jos sitä ei yhtäkkiä ravintolapöydän kattauksesta löytyisikään. Pöytä ilman lautasliinaa on hiukan kuin haarukka ilman veistä: asiakas miettii kuumeisesti, miten hänen on tarkoitus selviytyä ruokailusta siististi.

Lautasliina ei nimittäin ole pelkkä koriste, vaikka sillä sellaisenaan tärkeä tehtävä onkin. Lautasliina suojaa syliä: kun asiakas avaa lautasliinan syliinsä, teko on kuin pieni rituaali sen merkiksi, että ruokailu on alkamassa. Lautasliina myös päättää ruokailun, kun siihen pyyhkäistään viimeisen kerran suupielet ja servetti lasketaan pöydälle käytettyjen astioiden viereen.

Mitä kaikkea pitää ottaa huomioon, jos haluaa lautasliinan toimivan ihanteellisesti kaikissa tehtävissään?

Lautasliinan koko. Liian pieni lautasliina ei suojaa tarpeeksi – asiakas, joka saa illallisella annosliinan, on kuin liian kireissä vaatteissa. Koko ajan tukala olo ja huoli siitä, että jotain kiusallista pääsee tapahtumaan.

Lautasliinan paksuus. Hyvä liina ei ole liian paksu, jotta sen saa taiteltua kattaukseen kauniisti. Liian ohut liina puolestaan leijailee nopeasti sylistä pöydän alle ja päästää roiskeet heti lävitseen.

Lautasliinan imukyky. Jotta servettiin on miellyttävä pyyhkiä suupielet, se ei saa olla liian karhea. Liinan imukykyyn vaikuttaa myös sen painatus – painokuviot eivät saisi tukkia liinan imupintaa.

Lautasliinan kauneus. Lautasliina on kukkien ja kynttilöiden ohella varmasti kattauksen helpoimpia ja edullisimpia tunnelmanluojia. Ravintolan ilmeeseen tai tilaisuuden luonteeseen sopiva lautasliina viimeistelee koristelun. Koska lautasliinaa kosketellaan (toisin kuin mielellään kukkia ja kynttilöitä), on sen materiaalillakin merkitystä elämyksen luomisessa: halpa ja ohut servetti latistaa, kun taas laadukas liina tuntuu hyvältä ja näyttää kauniilta.

Käyttötarkoitukseensa vääränlaiset, esimerkiksi liian ohuet ja pienet lautasliinat voivat houkuttaa hankintahinnallaan, mutta jos vääränlaisia liinoja kuluu monikertainen määrä kunnollisiin verrattuna, ei säästöä todellisuudessa olekaan syntynyt. Pelkän volyymiliinan hinnan tuijottaminen johtaa helposti siihen, että kokonaisnäkemys unohtuu. Todellista säästöä syntyy siitä, että käytetään oikeaa tuotetta oikeassa paikassa, ja tuotetta tilataan ja käytetään vain tarvittava määrä.

This entry was posted on October 7, 2020, in Kattaus.

:TUKES: Muista nämä viisi asiaa, kun tilaat jyrsijätorjuntaa

Rotista ja muista jyrsijöistä on tullut monelle jokavuotinen riesa. Monesti torjunnassa hyödynnetään ammattilaisen apua. Mutta mitä tulee huomioida, kun tilaat jyrsijätorjuntaa tuholaistorjunnan ammattilaiselta? Tässä on viiden kohdan tarkistuslista, jonka avulla varmistut siitä, että ostat palvelun, joka on toteutettu ammattitaidolla säädöksiä noudattaen. Lisätietoa asianmukaisesta jyrsijätorjunnasta löydät jyrsijätorjunnan hyvän käytännön ohjeesta.

1. Tarkista, että yritys löytyy tuholaistorjunnan yritysrekisteristä

Suomessa kaupallista jyrsijätorjuntaa saavat suorittaa vain sellaiset yritykset, jotka ovat rekisteröityneet tuholaistorjunnan yritysrekisteriin.  Tuholaistorjunnan yritysrekisterin löydät Tukesin verkkosivuilta.

2. Älä osta palvelua, joka sisältää pelkästään jyrsijämyrkkyjen käyttöä

Suomessa jyrsijämyrkkyjä saa käyttää ainoastaan osana integroitua tuholaistorjuntaa. Integroidun tuholaistorjunnan ydinajatuksena on yhdistää monipuolisesti erilaisia torjuntamenetelmiä ja välttää myrkkyjen käyttöä. Varmista siis, että tarjottuun palveluun sisältyy jyrsijäongelman kartoitus, ennaltaehkäisevien toimenpiteiden suunnittelu, loukkujen tai muiden fyysisten torjuntamenetelmien käyttö sekä torjuntatulosten seuranta. Jyrsijämyrkyt voivat olla osa torjuntakokonaisuutta, mutta ei ainoa käytettävä menetelmä.

3. Varmista, että syöttiasemien tarkastusväli on riittävän tiheä

Jos tarjottu palvelu sisältää jyrsijämyrkkyjen käyttöä, tulee syöttien torjunnan tehokkuutta ja syöttien kulutusta seurata aktiivisesti, jotta voidaan tunnistaa mahdolliset ongelmat torjunnassa. Syöttiasemat tulee tarkistaa vähintään neljän viikon välein. Älä siis osta palvelua, jossa on pidemmät tarkastusvälit.

4. Varmista, ettei jyrsijämyrkkyjä käytetä jatkuvasti

Jyrsijämyrkkyjen jatkuva käyttö ei ole asiallista. Jyrsijämyrkkyjä saa käyttää ainoastaan kuuriluontoisesti ja niiden tehoa on seurattava. Myrkkysyöttien jatkuva käyttö on sallittua ainoastaan muutamissa erityistapauksissa tietyillä valmisteilla. Älä siis osta palvelua, jossa tarjotaan jyrsijämyrkkyjen jatkuvaa käyttöä.

5. Varmista, että ostettu palvelu sisältää riittävän tiedotuksen jyrsijämyrkkyjen käytöstä

Jyrsijämyrkyt ovat myrkyllisiä myös muille eläimille ja ihmisille. Jyrsijämyrkkyjen käytöstä ja mahdollisista varotoimenpiteistä onkin asianmukaista ilmoittaa kaikille alueella liikkuville sekä naapureille. Jyrsijät tai muut syöttilaatikoihin mahtuvat eläimet voivat levittää jyrsijämyrkkyjä syöttilaatikoiden ulkopuolelle. Näin myrkyt voivat tulla lasten ja eläinten ulottuville. Lisäksi myrkkyyn kuolleita eläimiä voi löytyä lähistöltä. Lasten vanhemmat ja lemmikkien omistajat osaavat varoa lasten ja lemmikkien altistumista myrkyille, kun heitä on varoitettu myrkytyksestä.

 

Jyrsijätorjunnan hyvän käytännön ohje

This entry was posted on September 29, 2020, in Tukes.

ELFA ESITTELEE VUODEN 2020 SÄILYTYSRAPORTIN

Elfan teettämä säilytysraportti 2020 keskittyi tällä kertaa enemmän Ruotsiin, mutta tuntuu siltä, että säilytysongelmat ovat kaikissa Pohjoismaissa samankaltaisia. Säilytystutkimuksen teki YouGov, joka haastatteli raporttia varten 1011 yli 18-vuotiasta ruotsalaista miestä ja naista viime maaliskuussa.  Tutkimus tehtiin nyt viidettä kertaa ja sen tarkoituksena on tutkia pohjoismaisten kotitalouksien säilytystarpeita ja –trendejä.

Kunnossa oleva säilytys on tärkeätä kodin viihtyisyydelle ja useimmat meistä haluavat säilytyksen olevan niin tehokasta ja hyvinsuunniteltua kuin mahdollista. Säilytysraporttimme mukaan kuitenkin esimerkiksi ruotsalaiset ovat tyytymättömiä vaate- ja kenkäsäilytystilojensa riittävyyteen. Eteinen koettiin suurimmaksi ongelmakohdaksi.

Se, miten suuri osa asuntoa käytetään säilytykseen, vaihtelee geografisen sijainnin, asukkaiden iän ja lapsilukumäärän mukaan. Keskimäärin asunnossa Tukholmassa on säilytystilaa 8 m2:n verran ja  9 m2:n verran muualla Ruotsissa. Lapsiperheillä säilytystilaa tarvitaan enemmän, noin 9 – 10 m2 kun taas yksinasuvilla nuorilla säilytystilaa on vähemmän, 7 – 8 m2. Keskimäärin haastateltujen asunnoissa oli asuinpinta-alaa 95 m2.

Lapsiperheet olivat kaikkein tyytymättömimpiä säilytysmahdollisuuksiinsa – enemmän kuin yksi kymmenestä (11 – 17 %) oli erittäin tai jokseenkin tyytymätön säilytystiloihinsa. Suurinta tyytymättömyyttä aiheuttivat vaatteiden ja kenkien säilytystilat. Säilytystiloista eniten harmittivat eteisen säilytystilat (18 %) ja toiseksi eniten kylpyhuoneen ja keittiön säilytystilat (17 %).

Viimeisimpien kahden vuoden aikana eniten kodeissa ovat kasvaneet kotielektroniikan säilytystarpeet etenkin ikäryhmässä 18 – 29 ikävuotta (+44 %). Lisääntyneen säilytystarpeen syynä 48 %:lla haastatelluista oli se, että he olivat ostaneet enemmän tavaraa kuin olivat heittäneet pois vanhaa tavaraa.

Kodin siisteydellä ja järjestyksellä on suuri merkitys viihtyisyyteen. Nuoret lapsettomat aikuiset ja eläkeläiset kokivat kodin hyvän järjestyksen positiivisimmin. Lapsiperheet sen sijaan kokivat epäjärjestyksen negatiivisimmin. Yli puoleen ruotsalaisista (52 %) kodin järjestyksessä oleminen vaikutti positiivisesti.

Yli kymmenesosa haastatelluista (13 %) kertoo, etteivät he tiedä, missä mitäkin tavaraa säilytetään kotona. Huonoiten tavaroiden säilytyspaikoista olivat perillä lapsiperheet, parhaiten eläkeläiset.

Jopa neljä kymmenestä haastatellusta (39 %) katsoo, että hänellä ei ole tarpeeksi säilytystilaa vaatteille ja kengille. Säilytystilojen puutteista kärsivien tavallisin vastaus kysymykseen, mihin he laittavat uudet vaatteet ja kengät, on tunkea ne sinne, missä tilaa on (45 %). Vähemmän tavallinen on vastaus ”Säilytän tehokkaammin” (22 %) tai ”Ostan lisää säilytysratkaisuja” (11 %).

Ilmastokysymykset vaikuttavat useimpien ruotsalaisten kulutukseen ja käyttäytymiseen, jotka puolestaan vaikuttavat säilytystilojen kokoon. Siihen, missä laajuudessa tämä tapahtuu, vaikuttaa muun muassa ihmisen ikä, sukupuoli, perhesuhteet ja koulutus. Ilmastokeskustelu on vaikuttanut siihen, että ostosten määrä on vähentynyt, ihmiset myyvät ja antavat pois käyttämättömiä tavaroita, kierrättävät ja uudelleenkäyttävät tavaroita. Eniten ilmastokeskustelu on vaikuttanut naisten kulutustottumuksiin – kaksi kolmasosaa (66 %) naisista vastaa, että ilmastokeskustelu on vaikuttanut heidän kulutustottumuksiinsa kun taas miehistä vain alle puolella (46 %). Eniten ilmastokeskustelu vaikuttaa  18 – 29-vuotiaisiin naisiin, jolla on yliopistotausta ja jotka asuvat Tukholmassa ja joilla on pieniä lapsia.

Vain joka kolmas käyttää säännöllisesti yli puolta vaatteistaan ja kengistään. Neljä kymmenestä (40 %) kierrättää vaatteitaan saadakseen tilaa uusille vaatteille kun taas 24 %:ia haastatelluista heittää pois käyttämättömät tavarat ja 21 %:ia myy ne tavarat, joita ei käytä.

Noin neljäsosa (24 %) ostaa tavaroita, vaikka heillä ei ole niille säilytystiloja. Vain neljä kymmenestä
(38 %) siivoaa käyttämättömien vaatteiden ja kenkien varastonsa joka toinen vuosi tai vielä harvemmin.

”Ruotsalaiset ostavat noin 14 kilon verran vaatteita ja tekstiilejä vuodessa, joten ei ole ihme, että säilytystilaa tarvittaisiin lisää”, kertoo Elfan säilytysasiantuntija Christine Dalman.
”Jos ei pysty luopumaan tavaroistaan, on olemassa säilytysratkaisuja, joiden avulla säilytyksestä pystyy tekemään tehokkaampaa.”

Tutkimuksen mukaan suomalaiset luottavat vesijohtovetensä laatuun ja arvostavat sitä, mutta eivät tiedä veden alkuperää

Tuoreen tutkimuksen mukaan 97 prosenttia suomalaisista luottaa oman kotinsa vesijohtoveden laatuun. Luku on poikkeuksellisen korkea. Esimerkiksi amerikkalaisista vain 60 prosenttia luottaa vesijohtovetensä laatuun. Tutkimuksessa kuitenkin todettiin, että suomalaiset eivät useinkaan tiedä, millä tavoin korkealaatuinen vesi Suomessa tuotetaan. Näin on varsinkin nuorempien ihmisten kohdalla.

Tulokset ovat osa aiemmin tänä vuonna tehtyä kansainvälistä kuluttajatutkimusta, jonka toteutti Taloustutkimus Kemiran toimeksiannosta. Kyselytutkimukseen osallistui lähes 8 000 Euroopassa ja Yhdysvalloissa asuvaa henkilöä, joista 1 040 oli suomalaisia. Suomalaiset myös katsoivat, että vesi on Suomen arvokkain luonnonvara, metsien ohella.

Nuoret eivät tiedä miten vesijohtovesi tuotetaan

”Euroopan johtavana vedenkäsittelykemikaalien asiantuntijana olemme sitä mieltä, että vedestä, suomalaisten laajasti arvostamasta luonnonvarasta, on tärkeää käydä julkista keskustelua. Monet pitävät puhdasta vettä itsestäänselvyytenä, mutta on tehtävä jatkuvasti töitä sen laadun ja saatavuuden varmistamiseksi tulevaisuudessa. Vesi on jatkuvassa kierrossa oleva rajallinen luonnonvara. Se, miten sitä käsitellään, on ensiarvoisen tärkeää”, sanoo Kemiran vastuullisuusjohtaja Rasmus Valanko.

70% 18–25-vuotiaista ei tiedä, kuinka vesijohtovesi heidän kotiinsa toimitetaan, mistä se on peräisin tai mihin heidän jätevetensä päätyy.

Keskustelu veden arvosta tarpeen

”Se, että kaikkiin suomalaisiin koteihin voidaan toimittaa korkealaatuista juomavettä ja hoitaa jäteveden käsittely turvallisesti ja tehokkaasti, vaatii kuntien ja vesiviranomaisten jatkuvaa työtä ja investointeja. Ihmisillä pitäisi olla parempi tietous tästä työstä, jotta he ymmärtäisivät veden todellisen arvon. Puhdas vesi on kaiken elämän edellytys. Se on myös taloudellinen ja poliittinen kysymys aikana, jolloin ilmastonmuutos aiheuttaa ääri-ilmiöitä, kaupungistuminen lisää paineita käsittelykapasiteetin kasvattamiseen ja vanhenevaa infrastruktuuria on tarpeen uudistaa. Samaan aikaan veronmaksajat ovat haluttomia maksamaan korkeampia vesimaksuja”, toteaa Kemiran Pohjoismaiden myyntijohtaja Vesa Kettunen.

Ihmisillä pitäisi olla parempi tietous tästä työstä, jotta he ymmärtäisivät veden todellisen arvon.

Tutkimukseen vastanneista suomalaisista 68 prosenttia oli sitä mieltä, ettei talousveteen liittyvää verotusta saa kiristää. Lähes kolme neljästä myös katsoi, että on valtion ja kuntien tehtävä varmistaa puhtaan veden toimitus suomalaisiin kotitalouksiin.

”Tutkimuksen perusteella suomalaiset luottavat kotinsa vesijohtoveden juomakelpoisuuteen selvästi enemmän kuin muiden tutkittujen maiden asukkaat. Tämä luottamus on perusteltua. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemän yhteenvedon mukaan esimerkiksi vuonna 2018 Suomen 153 suurimman vesilaitoksen toimittaman talousveden viranomaisvalvonnan tuloksista 99,99 % täytti talousveden laadulle asetetut terveysperusteiset vaatimukset. Talousveden korkea laatu ja jatkuva saatavuus perustuvat vesihuoltolaitoksilla vedenhankinnassa, vedenkäsittelyssä ja vedenjakelussa tehtävään työhön. Kunnat ovat vesihuollon järjestäjinä ja vesihuoltolaitosten omistajina avainasemassa varmistamassa, että tähän työhön on riittävät resurssit ja osaaminen nyt ja jatkossa,” sanoo vesiasiain päällikkö ja vesihuoltopoolin valmiuspäällikkö Riina Liikanen Suomen Vesilaitosyhdistys ry:stä.

Veden tuotannosta lyhyesti:

Juomavesi tuotetaan järvistä ja muista vesistöistä saatavasta pintavedestä tai maaperässä olevasta pohjavedestä. Tuotanto on teollinen prosessi, jota koskevat tiukat vaatimukset. Suomessa on noin 100 000 kilometriä maanalaisia vesiputkia, joiden avulla juomavesi toimitetaan kotitalouksiin, sekä noin 400 kunnallista vedenkäsittelylaitosta.

Tuottamamme jätevesi kerätään viemäriverkostoon ja kuljetetaan jäteveden käsittelylaitoksiin. Käsittelyprosesseja ja -laitoksia on erilaisia, mutta niissä kaikissa poistetaan vedestä hiukkasia, ravinteita ja muita haitallisia aineita tiukkojen säädösten mukaisesti ennen veden palauttamista vesistöön. Esimerkiksi Helsingin tapauksessa puhdistettu vesi päätyy mereen. Suomessa viemäriverkosto sisältää noin 50 000 kilometriä maanalaisia viemäriputkia ja kunnallisia jäteveden käsittelylaitoksia on noin 650.

This entry was posted on August 26, 2020, in Vapaa-aika.

Saunominen on sielun superfoodia

Sauna ei ole vain huone tai rakennus, jonne mennään peseytymään. Se on aistien kokonaisvaltainen kokemus ja paikka, jossa olemista ohjaavat aivan oma käytöskoodistonsa. Saunassa sosiaaliset hierarkiat riisutaan ja istutaan yhdessä hiljaa.

Vaasan yliopiston yliopistotutkijat Hanna Leipämaa-Leskinen ja Hannele Kauppinen-Räisänen ovat tutkijakollegoineen selvittäneet suomalaiseen saunakulttuuriin kytkeytyviä käytäntöjä. Tutkimuksen havainnot pureutuvat saunomiseen liittyvään kauneuteen, puhtauteen, traditioihin, yhdenvertaisuuteen ja terveyteen.

Tähän asti saunomista on tutkittua pääasiassa terveys-ja lääketieteen näkökulmista, joten tutkimuksen näkökulma on uusi.

– Saunomisen sosio-kulttuuriset merkitykset ovat vielä pitkälti penkomatta, vaikka se on suomalaisille, mutta myös muissa maissa asuville hyvin tärkeä asia arjessa, Leipämaa-Leskinen toteaa.

Mikä on meille arkea, ei ole sitä muille

Tutkijat halusivat selvittää saunamaiseman (saunascape) rakentumista mahdollisimman laajasti eri näkökulmasta ja tunnistaa, miten saunomisen käytännöt muodostuvat. He ottivat lähtökohdiksi paikat, ihmiset, merkitykset sekä materiaaliset prosessit ja tutkivat, kuinka ne kiinnittyvät saunamaisemaan.

– Idea saunatutkimiselle lähti siitä, että aloin miettiä saunakokemusta ulkomaalaisin silmin; se mikä on meille arkea, ei ole sitä muille. Se, että suomalaisella on jokaisella sauna kotona tai ainakin mökillä, on monelle ulkomaalaiselle ihmeellistä ja tuntuu luksukselta, Kauppinen-Räisänen pohjustaa.

Tutkimuksen perusteella saunan on ihanteellisinta sijaita lähellä luontoa ja veden äärellä. Mielikuva saunasta järven äärellä on osa suomalaista idylliä, jossa on oma nostalgisuuden vivahteensa.

Rauhallinen sijainti liittyy rentoutumiseen, rauhan tavoitteluun ja puhtauteen, saunassa kun on tarkoitus peseytyä fyysisesti sekä henkisesti. Jälkimmäisellä viitataan siihen, kuinka lauteille istahtaessa useimmiten huolet haihtuvat ja stressi helpottaa. Saunomisen avulla pystytään rentoutumaan esimerkiksi työpäivän jälkeen.

Sauna on hyvinvoinnin keidas

Saunomiskokemuksessa kunnioitetaan myös ääntä: hiljaisuutta.

– Merkitysten osalta kiinnostavaa oli, kuinka ”pyhä” asia saunominen edelleen on. Saunassa ei saa meluta eikä häiritä ja se opetetaan jo pienille lapsille, Leipämaa-Leskinen pohtii.

– Hiljaisuushan on todettu olevan hyvinvoinnin näkökulmasta tärkeä kokemus. Jos puhutaan, puhutaan rauhallisesti toisia huomioiden. Saunakokemus voi hiljaisuuden näkökulmasta olla myös henkinen kokemus; se voi olla ei vaan kehon vaan myös mielen puhdistuminen, Kauppinen-Räisänen jatkaa.

Saunalta haetaan paitsi terveyshyötyjä, niin sen toivotaan olevan paikkana visuaalisesti viehättävä. Saunat ovat jopa kauniita, mistä syystä ne ovat moniaistillisia hyvänolon paikkoja. Tutkijoiden mukaan kaikki yksityiskohdat saunassa, verhoilu, istuinliinat, vesikauha ja sopivan himmeä valaistus ovat kaikki olennaisia osia saunakokemuksessa.

– Voidaan ehkä sanoa, että sauna on eräänlainen hyvinvoinnin keidas. Se tuottaa hyvinvointia tehokkaasti vaikkapa arjen kiireessä, mutta samalla miellyttävästi ja mukavasti, Kauppinen-Räisänen täsmentää.

Leipämaa-Leskinen, H.,  Syrjälä, H., Kauppinen-Räisänen, H. & Jaskari, M.-M., (forthcoming 2020) Saunascape in the Nexus of Socio-Material Sauna Bathing Practices. In G. Patsiaouras, J. Fitchett and AJ Earley (Eds.), Consumer Culture Theory Conference 2020: Interrogating Social Imaginaries. Leicester, United Kingdom.

Kauppinen-Räisänen, H., Jaskari, M-M., Syrjälä, H., Leipämaa-Leskinen, H., Lahti, J. 2020. Exploring the experiencing value of sauna bathing. The Association for Consumer Research (ACR) Annual conference. 1-4 October 2020/Paris. (Tulossa)

Varmista käyttämättä olleiden rakennusten hanaveden laatu juoksuttamalla vettä

Vesihuoltopalvelut toimivat Suomessa normaalisti koronapandemiatilanteessakin ja vesilaitosten toimittama vesi on turvallista ja täyttää lainsäädännön talousveden laadulle asettamat vaatimukset. Vesilaitokset ja terveydensuojeluviranomaiset valvovat vesilaitosten toimittaman veden laatua. Vesi tulee vesilaitoksen verkostosta vedenkäyttäjien hanaan kiinteistöjen omien vesijohtojen ja muiden vesilaitteiden kautta. Kiinteistön omistaja vastaa siitä, että veden hyvä laatu säilyy myös kiinteistön vesijärjestelmässä. Onkin tärkeää, että kiinteistöjen omistajat ja käyttäjät varmistavat osaltaan veden hyvää laatua pitämällä huolta kiinteistöjen vesijärjestelmistä.

Koronaviruksen leviämisen estämiseksi tehtyjen rajoitustoimenpiteiden vuoksi monet rakennukset ja tilat (esim. koulut, päiväkodit, ravintolat, hotellit, uimahallit, kirjastot, toimistot) ja niiden vesijärjestelmät ovat olleet viikkoja käyttämättä tai huomattavasti normaalia vähäisemmällä käytöllä. Tällöin rakennuksen vesijohtoihin jäänyt vesi on seissyt järjestelmissä koko käyttökatkon ajan tai veden vaihtuvuus on ollut huomattavasti normaalia vähäisempää.

Vesijohdoissa pitkään seisovan tai vähän vaihtuvan veden laatu heikkenee ja se saattaa haista ja maistua ummehtuneelta. Tämä johtuu veden lämpenemisestä, vesijohdoissa seisokin vuoksi lisääntyvästä bakteerien kasvusta ja järjestelmästä seisovaan veteen liukenevista aineista.

Kun käyttämättä tai vähällä käytöllä olleita rakennuksia tai tiloja otetaan taas käyttöön, on tärkeää suorittaa seuraavat helpot toimenpiteet veden laadun turvaamiseksi kiinteistöjen järjestelmissä:

  • Jos kiinteistöllä on oma vesisäiliö, tyhjennä se ja täytä uudelleen. Lämminvesivaraajan vesi pitää kuumentaa vähintään 60 asteeseen ennen seuraavia vaiheita.
  • Juoksuta sekä kylmää että lämmintä vettä hyvällä virtaamalla kaikista vesipisteistä niin kauan, että veden lämpötila tasaantuu, kuitenkin vähintään 2 minuutin ajan.
    • Aloita juoksutus hanasta, joka on lähimpänä kiinteistön liittymispistettä vesilaitoksen vesijohtoverkostoon ja etene järjestelmällisesti kauimmaiseen vesipisteeseen.
    • Legionellavaaran minimoimiseksi juoksutuksessa pitää välttää aerosolien muodostumista esimerkiksi poistamalla suihkuista suihkupäät. Huuhtele suihkupää kuitenkin huolellisesti ennen käyttöönottoa.
    • Kylmävesijärjestelmässä lämpötilan tasaantumisen ja viilenemisen tuntee sormella.
    • Lämpimän veden lämpötilan pitää saavuttaa vähintään 50 asteen lämpötila, mieluiten yli 55 astetta kaikissa vesipisteissä legionellavaaran minimoimiseksi.
    • Mikäli kiinteistön vesijärjestelmässä on vanhoja osia, seisonut vesi saattaa olla myös erimerkiksi rautasakan värjäämää. Tällöin juoksutusta pitää jatkaa vähintään niin kauan, että vesi kirkastuu.
  • Jos kiinteistön sulkuventtiili on ollut kiinni ja paineet poissa kiinteistön vesijohtoverkostosta, on syytä tarkistaa sulkuventtiilin avaamisen yhteydessä silmämääräisesti, että mikään liitos ei ole paineettomana aikana löystynyt ja alkanut vuotaa. Kutsu tarvittaessa asiantunteva putkimies korjaamaan vuotavat liitokset.
  • Jos kiinteistöllä on omia suodattimia tai muita vedenkäsittelylaitteita, varmista niiden toiminta käyttökatkon jälkeen laitteen valmistajan ohjeiden mukaan.

Isoissa kiinteistöissä (esim. hotellit), joissa on laajat ja erilaisia laitteita sisältävät vesijärjestelmät, tarvitaan käyttökatkon jälkeen edellä kuvattua juoksutusta perusteellisempia toimenpiteitä vesijärjestelmän turvallisuuden varmistamiseksi, erityisesti legionellabakteerien lisääntymisen aiheuttaman vaaran vuoksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on laatinut asiasta tarkemmat ohjeet, jotka löytyvät THL:n verkkopalvelusta:

https://thl.fi/fi/web/ymparistoterveys/vesi/koronavirus-ja-vesiturvallisuus/legionellariskin-torjuminen

Lisätietoja kiinteistöjen vesijärjestelmien riskienhallinnasta ja myös käyttämättä olleiden vesijärjestelmien käyttöönotosta löytyy seuraavasta Kiinteistöjen vesijärjestelmien riskienhallinta -hankkeen loppuraportista:

https://www.theseus.fi/handle/10024/97089

Lähde: vvy.fi

This entry was posted on May 12, 2020, in Hygienia.

Älä käytä otsonointia koronan torjuntaan

Otsonaattoreita eli otsonikaasua tuottavia laitteistoja kaupataan tällä hetkellä aktiivisesti  koronaviruksen ja muiden mikrobien torjuntaan. Otsonoinnin tehokkuudesta koronavirusta vastaan ei ole tutkimusnäyttöä. Osa otsonaattoreista tuottaa otsonikaasua niin tehokkaasti, että laitteet voivat olla asiantuntemattoman henkilön käsissä hengenvaarallisia. Turvallisinta on, jos otsonaattoreita käyttävät vain ammattilaiset ja tarvittavat varotoimenpiteet huomioidaan.

Otsonaattoreita markkinoidaan kuluttajille mm. virusten, sienien ja homeiden torjuntaan työ- ja asuintiloista, autoista tai rakenteista.  Viranomaiset ovat havainneet, että kuluttajille ei ole aina opastettu riittävästi laitteen turvallista käyttöä ja kerrottu otsonin terveysvaaroista.

Edes suurien, ihmiselle haitallisten otsonipitoisuuksien ei ole osoitettu tuhoavan sieni- ja bakteerikasvua rakennusmateriaalien pinnalta ja sisältä.

Otsonointia ei tule käyttää koronaviruksen torjuntaan, koska sen tehokkuudesta virusta vastaan ei ole tutkittua tieteellistä näyttöä ja pahimmillaan otsonaattorin käyttö voi aiheuttaa hengenvaaraa.

Otsoni aiheuttaa jo pieninä pitoisuuksina terveyshaittoja, esimerkiksi ärsyttää hengitysteitä. Lyhytaikainenkin altistuminen voi heikentää keuhkojen toimintaa tai pahentaa astmaa.

Varoaikaa noudatettava, tilat tyhjennettävä

Otsonointia voidaan hyödyntää tapauskohtaisesti hajujen poistossa esimerkiksi savuvahinkojen yhteydessä. Tällöin otsonointi pitää teettää ammattilaisella.

Otsonoinnin ajaksi ilmanvaihto pitää sulkea ja estää otsonin pääsy esimerkiksi rivitalon muihin asuntoihin. Lisäksi otsonoitavat tilat tulee tyhjentää kokonaan. Irtaimisto tulee käsitellä erikseen.

Otsononnin jälkeen tilat on tuuletettava huolellisesti. Käsittelyn jälkeinen varoaika on noin kaksi vuorokautta, jonka aikana ilmanvaihtoa tehostetaan. Tiloissa ei saa oleskella tänä aikana. Otsonoitava tila on merkittävä varoituskyltein ja pääsy tilaan tulee estää.

Otsonoinnin yhteydessä syntyy terveydelle haitallisia pienhiukkasia tai yhdisteitä, jotka voivat kiinnittyä pintoihin ja rakenteisiin. Reaktiotuotteet voivat myös aiheuttaa terveyshaittaa, minkä vuoksi otsonoidun tilan pinnat on puhdistettava huolellisesti pyyhkimällä varoaikana tapahtuneen tuuletuksen jälkeen.

Otsoni voi myös vaikuttaa haitallisesti esimerkiksi betoni-, kipsilevy-, puu- ja kokolattiamattomateriaaleihin ja vanhentaa materiaaleja.

Säädökset tiukentumassa

Lähivuosina otsonaattoreita alkaa koskea biosidivalmisteiden lupamenettely. Tällöin laitteistoa markkinoivan yrityksen pitää hakea lupaa Turvallisuus- ja kemikaalivirastolta (Tukes) tai Euroopan kemikaalivirastolta. Lupakäsittelyn yhteydessä on pystyttävä osoittamaan laitteiston käyttöön liittyvät riskit ja laitteiston turvallinen käyttö.

Tällä hetkellä Tukes, THL ja TTL suosittelevat, että otsonaattoreita ei markkinoida mikrobien torjuntaan. Lisäksi jos niitä käytetään esim. hajujen poistoon, niitä käyttäisivät vain ammattimaisesti toimivat yritykset.

Markkinoinnissa ei saa antaa vääriä mielikuvia

Kemikaalilaki kieltää harhaanjohtavan tai väärän mielikuvan tuotteen turvallisuudesta antavan mainonnan. Otsonaattoreita ei saa markkinoida siten, että viitataan niiden edullisiin terveysvaikutuksiin.

This entry was posted on April 27, 2020, in Hygienia.

Suomen käsityön museo kerää pandemian aikaisia käsityökokemuksia

Koronapandemia on vaikuttanut meidän kaikkien elämään keväällä 2020. Suomen käsityön museo alkaa tallentaa pandemian aiheuttamaa poikkeusaikaa käsityön näkökulmasta museon kokoelmiin. Keräys toteutetaan yhteistyössä Taitoliiton, Itä-Suomen yliopiston ja Museoviraston Elävän perinnön käsityöringin kanssa. Museo kerää käsityön koronamuistiinpanoja verkkoalustalle, jossa pääsee myös lukemaan muiden muistiinpanoja koronakäsitöistä. koronakasityo.muistele.fi

Käsillä tekeminen korona-aikana 2020 -verkkosivulla kerätään koronakevään herättämiä tuntoja vapaassa muodossa, olivat ne sitten päiväkirjamaisia merkintöjä, runoja, valokuvia, videoita tai ääniä. Museota kiinnostavat kokemukset poikkeusajasta vauvasta vaariin. Kerro, mikä sytytti erityisesti tänä keväänä käsitöihin vai muuttuiko käsityön tekeminen jollakin tapaa. Millaisia merkityksiä käsin tekemisellä on ollut sinulle poikkeustilanteen aikana? Voit myös lukea sivustolla muiden kokemuksia käsitöistä koronan aikaan.

Kotoilu sinällään on monelle arkea ja juhlaa, mutta poikkeustilanteen tuoman pakko muuttaa asetelmia. “Suomen käsityön museon vastuualue käsityö, käsin tekeminen ja siihen liittyvät toiminnot velvoittaa meidät tallentamaan tätä poikkeuksellista pandemia-aikaa”, kertoo tallennusprojektista vastaava amanuenssi Seija Hahl.

Käsityö- ja muotoilualan yhdistykset ja yritykset ovat kovan paineen alla sosiaalisen eristäytymisen vuoksi. Kevään sesonkikausi –äitienpäivä, valmistujaiset ym. juhlat – ovat tulossa ja päällä olisi yksi vuoden kiireisimmistä myyntiajoista. “Museona haluamme tallentaa, miten myös käsityöyrittäjät pärjäävät, kun suurin osa toiminnoista on nyt etäyhteyksien varassa. Onko yrittäjät löytäneet uusia toimintamuotoja esimerkiksi verkkokauppojen rinnalle? Poikkeusajan vaikeuksista voi nousta aivan uusia, innovatiivisiakin toimintamuotoja, joita voi jatkaa kriisin rauettuakin ja näitä vinkkejä voi sivuston kautta jakaa myös muille”, Hahl kuvailee tallennustyötä.

Vinkkaamalla omasta tekemisestään verkkoalustalla voi piristää muita ja samalla museo pääsee taltioimaan nämä erityisajat tuleville sukupolville. Arkistoon tallennettavaa materiaalia voidaan myöhemmin hyödyntää esimerkiksi tutkimuksissa, julkaisuissa ja näyttelyissä. “Voidaan vertailla esimerkiksi tämän ajan käsitöiden tekemistä muihin poikkeuksellisiin ja leimansa jättäneisiin aikoihin, kuten sota-ajat ja pula-aika”, Hahl jatkaa.

Kirjoituksia ja kuvia voit jättää suoraan verkossa koronakasityo.muistele.fi. Julkaisun yhteydessä voit valita annatko luvan julkaista muistosi muiden myös luettavaksi vai ainoastaan museon kokoelmiin tallennettavaksi. Julkinen aineisto tulee olemaan muistele.fi -sivustolla vapaasti katsottavissa. Kirjoittajien tietoja ei kummassakaan tilanteessa luovuteta edelleen. Materiaali tallennetaan Suomen käsityön museon arkistoon ja aineistoa käsitellään muutenkin luottamuksellisesti tietosuoja huomioiden.

Yhteistyössä

Itä-Suomen yliopisto www.uef.fi

Museoviraston Elävä perintö www.aineetonkulttuuriperinto.fi

Taitoliitto www.taito.fi

 

This entry was posted on April 24, 2020, in Kotityöt.

GROHE julkaisee Vesibarometrin: Suomalaiset ovat perillä vedenkulutuksestaan

GROHE julkistaa Vesibarometrin nyt toisena vuonna peräkkäin.Kyseessä on pohjoismainen tutkimus, jossa kartoitetaan pohjoismaalaisten näkemyksiä omasta vedenkulutuksestaan.Suomessa ilmastokeskustelu on asialistan kärkipäässä ja tutkimus osoittaa, että enemmistö suomalaisista katsoo kuluttavansa vettä kestävällä tavalla.Se näyttää pitävän paikkansa.Tutkimuksessa selvitettiin myös todellista kulutusta, ja se osoittaa, että me tuhlaamme vettä Pohjoismaista toiseksi vähiten.Tanska on kuitenkin maista paras.

Raikas vesi on luonnonvara, jolla meitä ja naapurimaitamme hemmotellaan, sillä sitä on saatavana lähes rajattomasti. Mutta ilmastonmuutos ja ennätysmatalat pohjavedet tarkoittavat, että meidänkin täytyy kiinnittää vedenkulutukseemme huomiota.GROHEn vastajulkaisema Vesibarometri osoittaa, että 13 prosenttia suomalaisista ei ole kiinnostunut vähentämään vedenkulutustaan. Joka neljäs suomalainen ei koskaan edes pohdi vedenkulutustaan.

– Vesibarometrin tarkoituksena on havainnollistaa, kuinka valtavia määriä vettä Pohjoismaissa tuhlataan päivittäin.Me haluamme saada useammat ihmiset pohtimaan omaa vedenkulutustaan ja toivomme heidän ryhtyvän tekoihin kulutuksensa vähentämiseksi. Veden tuhlaamisen tai tarpeettoman vesihävikin sekä ilmastonmuutoksen ja ennätysmatalien pohjavesien vuoksi on erittäin tärkeätä, että kaikki maat yhdessä vaalivat luonnonvarojamme, GROHEn maajohtaja Tero Kemppainen sanoo.

31 miljoonaa euroa – niin paljon Suomen kodeissa syntyy vuosittain vesihävikkiä
Raportista käy lisäksi ilmi, että jopa joka kymmenennessä Suomen kotitaloudessa on tippuvia tai vuotavia saniteettituotteita.Tämä tarkoittaa, että Suomen kotien yhteinen vuosittainen vesihävikki on yhdeksän miljoonaa kuutiometriä, mikä vastaa 31 miljoonaa euroa.Suomessa saniteettituotteiden aiheuttama vesihävikki on kuitenkin Pohjoismaiden pienin. Pahin tilanne on Ruotsissa, jossa kotitalouksien saniteettituotteet vuotavat vuodessa vettä runsaat 20 miljoonaakuutiometriä.

Tutkimuksesta:
Tutkimuksen suoritti GROHEn tilauksesta mielipide- ja markkinatutkimusyritys Ipsos Norm.Tutkimus toteutettiin 24.–31.1.2020, jona aikana kyselyyn vastasi internetissä yhteensä 4 032 yli 18-vuotiasta henkilöä.Tulos on tilastollisesti merkitsevä ja valtakunnallisesti edustava Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Väitteemme perustuvat seuraaviin laskelmiin:
VÄITTEEMME PERUSTUVAT SEURAAVIIN LASKELMIIN
Suomen kotitalouksien määrä: 2 622 625 (1)
Osuus, jolla on vuotavia/viallisia saniteettituotteita: 9 prosenttia (2)
Vuotavan hanan vuorokaudessa aiheuttama keskimääräinen hävikki: 100 litraa (3)
Vesilitran keskihinta: 0,0036 € (4)
Laskukaava: 0,09(2) x 2 622 625(1) x 100(3) x 0,0036(4) = 84 973 €/päivä
84 973 x 365 = 31 015 145 €/vuosi
Tilastot perustuvat tutkimukseen, jonka GROHEn tilauksesta suoritti mielipide- ja markkinatutkimusyritys Ipsos Norm. Tutkimus toteutettiin 24.–31.1.2020, jona aikana kyselyyn vastasi internetissä yhteensä 4 032 yli 18-vuotiasta miestä ja naista Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa.
(1) Tilastokeskus, 2019
(2) Ipsos Norm/GROHE, 2020
(3) Motiva, 2019
(4) Turun Vesihuolto, 2019

Mitkä väittämät sopivat sinuun?(Voit valita useita)

Yhteensä Ruotsi Suomi Norja Tanska
Kulutan vettä vastuullisesti/kestävästi 52 % 53 % 53 % 56 % 45 %
Ponnistelen päivittäin vedenkulutukseni vähentämiseksi 32 % 24 % 34 % 24 % 48 %
Haluan vähentää vedenkulutustani, mutta en tiedä miten 13 % 14 % 10 % 14 % 12 %
En ole kiinnostunut vähentämään vedenkulutustani 13 % 18 % 13 % 15 % 6 %
En osaa sanoa 5 % 6 % 4 % 6 % 4 %

Onko sinulla ollut kotonasi tippuvia tai vuotavia saniteettituotteita? 

Yhteensä Ruotsi Suomi Norja Tanska
Kyllä, parhaillaan 10 % 12 % 9 % 10 % 9 %
Kyllä, mutta olen korjannut asian 28 % 28 % 26 % 24 % 36 %
Ei 59 % 57 % 62 % 63 % 53 %
En osaa sanoa 3 % 4 % 3 % 3 % 3 %

Pohditko vedenkulutustasi?

Yhteensä Ruotsi Suomi Norja Tanska
Kyllä, päivittäin 22 % 15 % 17 % 14 % 41 %
Kyllä, muutaman kerran viikossa 19 % 16 % 19 % 18 % 22 %
Kyllä, muutaman kerran kuukaudessa 17 % 18 % 19 % 18 % 14 %
Kyllä, muutaman kerran vuodessa 15 % 15 % 19 % 16 % 10 %
En 25 % 34 % 24 % 31 % 11 %
En osaa sanoa 2 % 2 % 2 % 2 % 2 %

Pohditko vedenkulutustasi? (Suomi, jakauma sukupuolittain ja ikäryhmittäin)

Yhteensä 18–30-v. 31–40- v. 41–50- v. 51–65- v. Naiset Miehet
Kyllä, päivittäin 17% 17% 12% 13% 23% 22% 12%
Kyllä, muutaman kerran viikossa 19% 24% 20% 20% 14% 25% 13%
Kyllä, muutaman kerran kuukaudessa 19% 20% 24% 19% 16% 20% 18%
Kyllä, muutaman kerran vuodessa 19% 14% 18% 22% 21% 15% 23%
En 24% 23% 23% 26% 25% 16% 32%
En osaa sanoa 2% 2% 3% 2% 2% 2% 2%
This entry was posted on April 22, 2020, in Hygienia.

Miksi pakkausmerkinnät? -kampanjassa edistetään kuluttajien elintarvikepakkausten lukutaitoa

Joulukuussa 2019 tehdyn kuluttajatutkimuksen mukaan vain noin neljännes kuluttajista tarkistaa pakkausmerkinnöistä tuotteen alkuperämaan. Merkit vaikuttavat useammin yli 50-vuotiaiden naisten ostopäätökseen. Nuoria miehiä merkit kiinnostavat muita kuluttajia vähemmän.

Neljä viidestä suomalaisesta lukee pakkausmerkintöjä ja ne vaikuttavat ostopäätöksiin

Ainesosat, alkuperä, sokeri ja rasva ovat yleisimmät asiat mitä etsitään. EU luomumerkin tunnistaa jo yli puolet väestöstä. Nimisuojatuotteiden merkit ovat melko tuntemattomia. Sirkkalehti- ja Hyvää Suomesta -merkki tunnetaan hyvin. Hyvää Suomesta ja Sirkkalehti vaikuttavat myös ostopäätökseen. 70 % vastaajista sanoo merkin vaikuttavan vähintäänkin melko paljon tuotteen valintaan.

Elintarvikkeiden alkuperämaamerkinnät ovat tärkeimpiä keski-ikäisille naisille ja miehille sekä yli 65-vuotiaille naisille. Vaikka 84 % vastaajista alkuperämaatieto on erittäin tai melko tärkeä, vain 21 % vastaajista tarkistaa kyseisen tiedon elintarvikepakkauksista. Seitsemän kymmenestä lukee ravintomerkintöjä sisältäviä tietoja. Sokeri ja rasva ovat yleisimmät asiat, jotka elintarvikepakkauksesta tarkistetaan. Vain 8 % tarkistaa elintarvikkeen suolamäärän ja 3 % kuidun määrän.

Miksi pakkausmerkinnät – viestintä- ja neuvontakampanja kuluttajille

Kampanjassa lisätään kuluttajien pakkausmerkintöjen lukutaitoa, tietoa eri merkintöjen merkityksestä ja helpotetaan kuluttajia löytämään itselleen sopivia tuotteita. Hyvillä valinnoilla voi edistää terveyttä ja ehkäistä ruokahävikkiä. Kampanja edistää elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä olevien päiväys-, ravintosisältö-, alkuperämaamerkintöjen, Luomu- sekä EU-laatujärjestelemien mukaisten merkkien tuntemusta ja kuluttajien kiinnostusta niitä kohtaan.

Miksi pakkausmerkintä -kampanja näkyy laajasti mm. julkisissa kulkuvälineissä ja kuuluu radiossa. Seuraa kampanjaa marttojen sosiaalisissa kanavissa verkkosivulla www.miksipakkausmerkinnät.fi. Marttaliitto, -piirit ja -yhdistykset kertovat pakkausmerkinnöistä erilaisissa tilaisuuksissa ympäri Suomea.

Kuluttajatutkimus tehtiin osana Miksi pakkausmerkinnät -hanketta, jossa kampanjoidaan elintarvikepakkausmerkintöjen lukutaidon parantamiseksi. Kampanjaa rahoittaa Ruokavirasto. Marttaliiton kumppaneina Miksi pakkausmerkinnät -kampanjassa toimivat Luomuliitto, Kuluttajaliitto ja Ruokatieto. Tutkimuksen toteutti Kantar TNS Agri Oy. Tutkimus uusitaan keväällä 2021. Lisätietoa tutkimuksesta sekä kampanjasta löytyy www.miksipakkausmerkinnat.fi.